Avauspuheeni VESL seminaarissa 24.11.2012

Vihreä Elämänsuojelun Liitto, tai lyhyemmin VESL, joka on vanhin Suomen harvalukuisista syväekologiseen aatteeseen pohjaavista järjestöistä, täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Seminaareja olemme järjestäneet vuosien varrella useilla paikkakunnilla, mutta tänään olemme ensi kertaa täällä Lahdessa.

Meillä on täällä tänään vähän niin kuin juhlan kunniaksi monia aivan alkuajoista VESLin toiminnassa mukana olleita konkareita, jotka ehkä pikkuhiljaa ovat siirtämässä viestikapulaa meille nuoremmille. Jotain lienee siis muuttumassa, toivon mukaan ei kauhean huonoon suuntaan.

Nimittäin me seitsen-kahdeksankymmenluvuilla syntynet olemme kasvaneet kovin erilaisessa maailmassa kuin kolmi-nelikymmenluvuilla syntyneet aatetoverimme. On kuultu sellainenkin sana kuin informaatioyhteiskunta.

Sukupolvemme pitää populaarikulttuuriviittauksista, joten lainaanpa tähän norjalaisen, seitsenkymmenluvulla syntyneen kirjailijan Erlend Loen läpimurtoromaania Supernaiivi: Syystä tai toisesta epäilen, että tiedän liikaa asioista, joista on aivan älytöntä tietää paljon mitään. Romaanin päähenkilö jatkaa luettelemalla näitä asioita: elokuvat, kirjallisuus, julkkikset mainokset…

Onhan siinä jotain kieroa, että moni meistä tietää useiden Hollywood-näyttelijöiden nimen, iän, pituuden ja silmien värin, muttei lähiympäristössä kasvavien kasvien nimiä, saati sitä, mihin näitä kasveja voisi ihminen käyttää.

Tällaista – ja monen muunkinlaista – turhaa tietoa tulvii silmillemme ja korvillemme joka tuutista yhä kiihtyvällä vauhdilla. Me myös ajaudumme helposti sitä oikein vasiten hankkimaan joko halutessamme vastata ajan vaatimuksiin tai jopa aivan huomaamattamme.

Miten sitten ihminen, joka elää – joka ainakin teoriassa on valinnut elää – tällaisessa turhuuksien maailmassa, voi olla syväekologi? Jos siis ajatellaan tiivistetysti, että syväekologiassa on kyse siitä, ettei ihmisellä ole oikeutta tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella.

Ja kuitenkin me näissä rajallisissa piireissä pidämme itseämme syväekologeina. Itse olen tosin usein todennut olevani huono syväekologi, mutta syväekologi yhtä kaikki. Olisikin perin vaikeaa tässä maailmassa, joka tarjoaa meille vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja, olla hyvä syväekologi, mutta ei se silti vapauta meitä kokonaan vastuusta omasta huonoudestamme.

Me voisimme varmasti yrittää enemmän, taistella tarmokkaammin tuhoisia normeja vastaan, ja ennen kaikkea: tukea toisiamme ja ottaa vastaan toistemme tukea, tehdä pyyteettömästi yhteistyötä laskematta joka kerralla, että panostaahan jokainen nyt saman verran ja saa saman verran myös hyötyä.

Viime vuosina kuullut poliitikkojen puheet yhteisöllisyydestä, vaikka tyhjää sanahelinää ehkä ovatkin, pohjaavat kuitenkin siihen tosisseikkaan, että olemme vieraantuneet toisistamme ja alkaneet kuvitella, että ihmisen kuuluu pärjätä yksin. Tämä tilaisuus on osaltaan myös yritys lähentää meitä toisiimme ja luoda uusia tekemisen ja ajatustenvaihdon verkostoja.

 

Mainokset

One thought on “Avauspuheeni VESL seminaarissa 24.11.2012

  1. Tämä on nyt vähän noloa. Alkoi yhtäkkiä epäilyttää, että olen muistanut Loen syntymävuoden väärin. Tarkistin asian ja näinhän se oli, 69 eikä 71. Ei pitäisi koskaan luottaa muistiinsa, kun internetkin on keksitty 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s