selviydyn selviytymästä päästyäni

ihmisistä ympärillä saa kuvan että he elävät, toteuttavat itseään, vuorovaikuttavat, karkeloivatkin
mietin voiko se olla totta

voiko elämä todella olla muuta kuin jatkuvaa äärirajoilla hoipertelemista, elämän syrjässä roikkumista
riippumatta velvollisuuksien tai virikkeiden määrästä
takertumista pienimpiinkin lohdun mahdollisuuksiin
jotka murenevat käsiin ja katoavat hiekkaan

toisen kokemusmaailmaan ei ole suoraa pääsyä
voi vain kuvitella

kuvitella ihmiset vuoriksi, laivoiksi, katumaastureiksi, kotiteattereiksi
havahtua herkällä hetkellä siihen kun heidät on jälleen riisuttu ihmisiksi

miettiä: tuollainenko minäkin olen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s