Vaarallista

Männä viikonloppuna vieraili Lahdessa kajaanilainen esittävän taiteen kollektiivi Vaara dokumenttiteatteripläjäyksellään Talvivaara – Kainuulainen scifinäytelmä. Kävin sen katsomassa kera luonnonsuojelijatovereiden ja pidin näkemästäni (siis taiteena, en niinkään todellisuutena).

Luulen kuitenkin (tai ehkä toivon), että valtaosalle yleisöstä esitys oli vaikuttavampi kuin itselleni. Kiinnitin asiaan huomiota. Norsunnahkaiselle, romahdususkoiselle radikaalivihreälle ei varsinaista ”uutta tietoa” tullut. Mikä ei missään nimessä vähennä esityksen myös informatiivisia ansioita. Sitä paitsi nauroin erinomaisen paljon, mikä on aina tervehdyttävää, varsinkin tällaisten kuolemanvakavien asioiden ollessa kyseessä.

Täältä etelähämäläisestä perspektiivistä on aika vaikea hahmottaa kainuulaista elämänmenoa Talvivaaroineen kaikkineen. Työpaikkojen peräänhän nyt huudellaan joka paikassa muuallakin, mutta jotenkin luulen, että jossakin Kainuussa siinäkin on aivan toisenlainen epätoivon sävy kuin nyt vaikkapa Uudellamaalla. Ei kai jokin Talvivaarakaan muuten olisi mahdollinen, eihän? Vaikka eipä ihmisen tyhmyydellä ja ahneudella tunnu muutenkaan olevan oikein mitään rajaa.

Näytelmään palatakseni, siinä käydään läpi jotakuinkin Talvivaaran nykyisen kaivoksen koko historia. Uraaniin päästään vasta toisessa näytöksessä, mutta näinhän oli todellisuudessakin: alkuperäisissä lupahakemuksissa ei hiiskuttukaan uraanista. Kaivoksen päätuotteen nikkelin osuutta jokapäiväisessä elämässämme alleviivataan näytelmässä raskaalla kädellä. Yleisöä ei varsinaisesti päästetä helpolla (mitä esim. omiin kulutustottumuksiin /elämäntapaan tulee).

Näytelmää varten oli haastateltu kaivoksen työntekijöiden ohella mm. Hannu Hyvöstä, Sampsa Oinaalaa sekä Mika ja Lasse Flöjtiä. Nuorehkot näyttelijät esittävät haastateltavia oivaltavasti. (Myönnettäköön tosin, että koko kavalkadista Hyvönen on ainoa jonka olen tavannut tosielämässä, joten muiden ”näköisyydestä” en osaa varmuudella sanoa mitään…)

Esitys oli päivitetty viimeisimmillä tiedoilla yrityskaupoista ja purkuputkesta – tämän loputtomiin jatkuvan ajankohtaisuuden vuoksi olisi tärkeää, että esitystä vietäisiin (eli tilattaisiin) vielä uusille paikkakunnille, jotta mahdollisimman moni saisi kokea tämän elämyksen ja omaksua sen sisältämän tiedon (joka varmasti tarttuu paremmin teatterin lavalta kuin iltauutisista).

Tosin – Lahdessakin katsomossa taisi istua enimmäkseen jo valmiiksi ”ympäristötietoisia”, ei niinkään tavallisia teatteriharrastajia saati ”keskivertokansalaisia”…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s