Kääntämisestä

En tiedä, miten yleisesti tunnustettu tosiseikka se on, että ”uusien” tekstien kirjoitteleminen on helpompaa kuin toisten tekstien kääntäminen, mutta ainakin Antti Nylén kirjoittaa siitä esseessään Ärsyttäviä rivejä kirjoittamisesta (Vihan ja katkeruuden esseet, Savukeidas 2007) ja itse tulin jälleen kerran sen huomanneeksi suomennellessani taas yhden englanninkielisen ympäristöfilosofin mietteitä.

Tämä siitäkin huolimatta, etten yleensä koe, että minulla olisi suuremmin ”sanottavaa”, ainakaan pidempien kaunokirjallisten tekstien tarpeiksi. Joskus tulin pohtineeksi, että ehkä juuri tämä ”sanottava” erottaa käsityöläisen taiteilijasta, oli sitten kyse maalaamisesta, kutomisesta, leipomisesta tai kirjoittamisesta. Tai jostakin muusta. Käsityöläisyydessä olisi siten kyse enemmän prosessista, ehkä jopa tekniikasta.

Onko kääntäjä sitten käsityöläis-kirjoittaja, erotuksena alkuperäistekstejä kirjoittavasta taiteilija-kirjoittajasta? Ehkä. Nyléninkin ajatukset tuntuvat vievän osittain siihen suuntaan.

Ainakin kääntäjällä on raskas, kauhistuttava vastuu. Sen sijaan, että lukija pääsisi tekemään oman tulkintansa alkuperäistekstistä, hän joutuu tulkitsemaan minun jo kertaalleen tulkitsemiani sanoja. Ja entä jos hukutan kirjoittajan kirjallisen tyylin omaani (olettaen että minulla sellainen on)? Hirvittävää.

En tiedä, käsitelläänkö tällaisia asioita kääntämisopinnoissa. Itse olen häpeäkseni tällä(kin) alalla yhä vain niin amatööri kuin olla voi. Kerran tosin jo lainasin kirjastosta pinon kääntämistä käsitteleviä opuksia, mutten koskaan ehtinyt lukea niitä. Vaikka voihan olla, että tuo Nylénin essee kertoo minulle aiheesta kaiken tarpeellisen?

Yhdessä suhteessa kääntäjällä lienee helpompaa kuin alkuperäistekstin kirjoittajalla: häpeä on vähäisempää. Jos pyrkii käännöstyössään uskollisuuteen alkuperäistekstille, ei mitenkään voi altistua samanlaiselle häpeälle kuin mitä omien ajatustensa levittäminen toisten arvioitaviksi aiheuttaa. Lohtu sekin?

Mainokset