Rähinää petoeläimistä

Uudelleenjulkaisen tämän, koska olen edelleen ärsyyntynyt ja huolestunut, ja koska olin eilen mainion Eläimet yhteiskunnassa -kirjan (toim. Elisa Aaltola ja Sami Keto, Into 2015) antoisassa ns. julkaisutilaisuudessa, jossa näitäkin teemoja sivuttiin.

sirpaleina

Kuva: Riina Hänninen Kuva: Riina Hänninen

Ajatelkaa niitä työttömien turkistarhaajien pieniä itkeviä lapsia.

Vai miten se nyt sanatarkasti menikään.

Onhan se tottakai pahempi asia, jos ihmislapsella ei olekaan varaa uusimpiin peleihin, muodinmukaisimpiin vaatteisiin tai kalleimpiin harrastuksiin kuin se, että ketun reviirinä on kuutiometrin (no, tuskin lähellekään sitäkään) kokoinen kalterihäkki.

Sillä ihmisellä on oikeus levittäytyä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, oikeus alistaa muut lajit valtansa alle, oikeus tuhota ekosysteemit ja hävittää lajeja sukupuuttoon. Luovuttamaton, synnynnäinen oikeus, ihmisoikeus.

Ihmisellä täytyy myös olla vapaus liikkua missä vain vailla pelkoa minkään luonnollisen aiheuttamasta uhasta (ihmisen rakentamat koneet ovatkin sitten jo asia erikseen), mieluusti myös vapaus verojen maksamisesta ja muista ihmisen oman yhteiskunnan velvotteista.

Ihminen tuppaa vain unohtamaan, että siellä missä on oikeuksia ja vapauksia, kuuluisi olla myös vastuun.

Ihminen tuppaa myös unohtamaan, että hänen omankin elämänsä edellytykset ovat kiinni siitä, miten muu luonto voi. Ja sen, ettei ihminen tiedä eikä voi tietää kaikkea.

On kuultu huhuja, että…

View original post 296 more words

Mainokset