Mutta

Tänne suomenkieliseen blogosfääriin on lähikuukausina ilmaantunut uusi entiteetti nimeltään Radikaalia mielenterveyttä. Blogin artikkelit (ja niiden kirjoittajat) ovat vaihtelevia tyyliltään, tasoltaan ja sisällöltään, mutta mielenkiintoisia yhtä kaikki. Äskettäin nimimerkki Sarvivalas bloggasi siellä toiminnanohjauksen ongelmista.

Wikipedian mukaan [t]oiminnanohjauksella tarkoitetaan joko taito- eli toimintamuistin ei-tahdonalaista toimintaa tai tahdonalaisia keinoja, joilla haluttu tavoite pyritään saavuttamaan. Viimeksi mainittuihin kuuluvat esimerkiksi oman toiminnan tietoinen suunnittelu, koordinointi ja valvominen.

Vaikka olen ollut jo vuosia tietoinen omastakin lievähköstä neuropoikkeavuudestani, olen omalla kohdallani sivuuttanut koko toiminnanohjaus-kysymyksen lähes täysin, silti vaikka lähipiirini lapsissa (ja vähän aikuisissakin) on kyllä kosolti esimerkkejä jonkinasteisista vaikeuksista tällä alueella.

Ensireaktioni Sarvivalaan tekstiinkin oli lähinnä mallia ei mulla kyllä ainakaan tuollaista ole.

Kunnes aihe alkoi pulpahdella takaisin mieleen. Koska onhan niitä vaikeuksia arjessa kuitenkin, eikä aina välttämättä niin vähääkään. Siis kun kyllähän minä tiedän ja osaan, mutta.

Entä jos se mutta ei olekaan pelkkää ulkoisten olosuhteiden haastavuutta, elämäntilanteen kuormittavuutta, jatkuvaa väsymystä? Entä jos iso osa sitä muttaa onkin sisäsyntyisemmät ”häiriöt” toiminnanohjauksessa?

Jos asiaa aletaan pohtia filosofisesti, saatetaan tulla siihen tulokseen, ettei kaikkien niiden asioiden, joissa toiminnanohjauksen pulmia havaitaan, suorittaminen ehkä olekaan tosiasiallisesti tarpeen. Moinen pohde on varmasti hyödyksi pitkällä tähtäimellä, mutta akuutteja tai kroonistuneita ongelmia toiminnanohjauksessa se ei ratkaise.

Ei sillä että tietäisin mikä sitten ratkaisisi.

Tuskin kenelläkään on tähänkään mitään universaalia ratkaisua, joka auttaisi kaikkia kaikissa tämän alueen ongelmissa. Tuskin on löydettävissä edes täydellisiä yksilöllisiä ratkaisuja.

Epätäydellisyyden kanssa kuitenkin (toivon mukaan) oppii elämään. Ehkä ne toiminnanohjauksen vaikeudetkin ovat jollakin tapaa kierrettävissä, mikä se tapa sitten onkaan kullakin yksilöllä kussakin tilanteessa.

Sitä odotellessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s