Epämukavuusalueella

Allaoleva teksti on Elonkehä-lehden 1/2013 pääkirjoitus. Lehti ilmestyy viikolla 16 tai 17.

Suomessakin käytetään jo melko yleisesti käsitteitä ”mukavuusalue”  (engl. comfort zone, jonka voisi tietysti kääntää myös vaikkapa ”lohtuvyöhykkeeksi”) ja edellisen parina ”epämukavuusalue”.

Sanotaan, että on hyvä käydä välillä, ellei jopa säännöllisesti, tuolla epämukavuusalueella. Tämän voi sitten allekirjoittaa tai olla allekirjoittamatta, riippuen siitä mitä haluaa sanalla ymmärtää. Nimittäin jossain mielessähän synnynnäinen syväekologi on vallitsevassa suomalaisessa (= länsieurooppalaisessa) yhteiskunnassa koko ajan epämukavuusalueellaan. Eihän olo tällaisissa olosuhteissa voi ollakaan luonteva ja mukava, saati lohdullinen – ainakaan niin kauan kuin on tietoinen vallitsevasta järjestyksestä, eli toisin ilmaisten epäonnistuu asiaintilan unohtamisessa.

Mutta jos kuitenkin sivuutetaan ulkoisten olosuhteiden makrotason kertakaikkinen vääryys, ja keskitytään ihmisyksilön omaan pieneen elämänpiiriin, voitaneen mukavuusalueen rajojen ylittämistäkin katsella toisenlaisesta perspektiivistä.

Joku on epämukavuusalueellaan joutuessaan tai peräti etsiytyessään uudenlaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, toinen kokeillessaan uutta harrastusta, kolmas ottaessaan vastaan aiemmista poikkeavan työtehtävän. Eli ehkä epämukavuusaluetta määrittää toisaalta vieraus ja uutuus, toisaalta itsensä ylittäminen?

Uudistuneessa Elonkehä-lehdessä lienee paljonkin tuttua ja vanhaa, mutta toivon mukaan tekijät eivät ole ainoita, joiden mukavuusalueen rajoja koetellaan, edes pikkuisen. Lehden koostaminen muiden kiireiden keskellä pienellä joukolla on ollut melko haasteellista, ja parantamisen varaa tuleviin numeroihin varmasti jää. Uskallan silti olla varsin tyytyväinen käsillä olevaan lehteen, ja tästä tietysti kuuluu erityiskiitos taittajallemme Hannele Alangolle, joka on uudistanut lehden visuaalisen ilmeen sen uuteen muotoon sopivaksi.

Kaikentyyppistä sisältöä emme tähän numeroon ehtineet saada, mutta osa artikkeleista on sitten sitäkin kovatasoisempia. Ehdotuksia toivottavista sisällöistä, juttutarjouksia ja muuta vuoropuhelua toivotaan tietysti edelleen.

Itselleni lehden toimittaminen, jota en ole koskaan ennen tehnyt, on ollut matka syvälle epämukavuusalueen tiheikköihin, mutta loppujen lopuksi hyvä sellainen.

Tämän itsensä ylittämisen vastapainoksi ihminen tarvitsee myös lepoa, lohtua, mukavuutta, jopa eräänlaista valhetta, sillä sivuuttamatta (ihmisten) maailman vääryyksiä ei edellämainittuja irtoa. Suosittelen vaikkapa samanmielisten seuraa, mahdollisimman ”puhtaita” luontokokemuksia, taide-elämyksiä, hyvää ruokaa ja arkista työtä – siis sellaista, jota ihmiset ovat kautta vuosituhanten tehneet elääkseen.

Hetken levähdettyään tuolla mukavuusalueella voikin sitten palata silmät ja korvat auki kylmään maailmaan, mutta ehkä muistaen, että muutakin on olemassa. Vaikka vain hetken lohduksi.

Mainokset

VESL seminaariantia 2012

Vihreän Elämänsuojelun Liiton tämänvuotinen seminaari järjestettiin 24.11.2012 Lahden pääkirjastossa.

Seminaarissa julkaistiin VESL:n Pasi Takkisen kirjoittama pamfletti Ympäristöliike 2000-luvulla – eli kuinka ympäristöliike ei ymmärrä itseään, toimintaympäristöään eikä tavoitteitaan. Allaolevassa videossa Takkinen avaa pamfletin otsikkoa yleisölle.

”Tuleva Suomen kuuluisin filosofi”, ”ehkä merkittävin suomalainen ympäristöajattelija koskaan”, kestosuosikkimme filosofi Tere Vadén pohdiskeli seminaarissa energiaa ja syntytietoa.

Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius, ”Naturessa vastikään julkaissut aktiivitutkija”, valotti seminaariyleisölle ”maailmanloppuja” eli menneitä sukupuuttoaaltoja syineen ja sitä missä mennään nyt.

Kauppatieteen näkökulmaa seminaariin toi Aalto-yliopiston Timo Järvensivu degrowth-aiheellaan.

Ja vielä lopuksi päästettiin ääneen 25-vuotisjuhlan kunniaksi VESL:n ”vanhat jäärät” lyhyessä paneelikeskustelussa.

Kiitokset alustajille, panelisteille, yleisölle, kuvaajalle ja kaikille seminaarin järjestelyissä mukana olleille!

Avauspuheeni VESL seminaarissa 24.11.2012

Vihreä Elämänsuojelun Liitto, tai lyhyemmin VESL, joka on vanhin Suomen harvalukuisista syväekologiseen aatteeseen pohjaavista järjestöistä, täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Seminaareja olemme järjestäneet vuosien varrella useilla paikkakunnilla, mutta tänään olemme ensi kertaa täällä Lahdessa.

Meillä on täällä tänään vähän niin kuin juhlan kunniaksi monia aivan alkuajoista VESLin toiminnassa mukana olleita konkareita, jotka ehkä pikkuhiljaa ovat siirtämässä viestikapulaa meille nuoremmille. Jotain lienee siis muuttumassa, toivon mukaan ei kauhean huonoon suuntaan.

Nimittäin me seitsen-kahdeksankymmenluvuilla syntynet olemme kasvaneet kovin erilaisessa maailmassa kuin kolmi-nelikymmenluvuilla syntyneet aatetoverimme. On kuultu sellainenkin sana kuin informaatioyhteiskunta.

Sukupolvemme pitää populaarikulttuuriviittauksista, joten lainaanpa tähän norjalaisen, seitsenkymmenluvulla syntyneen kirjailijan Erlend Loen läpimurtoromaania Supernaiivi: Syystä tai toisesta epäilen, että tiedän liikaa asioista, joista on aivan älytöntä tietää paljon mitään. Romaanin päähenkilö jatkaa luettelemalla näitä asioita: elokuvat, kirjallisuus, julkkikset mainokset…

Onhan siinä jotain kieroa, että moni meistä tietää useiden Hollywood-näyttelijöiden nimen, iän, pituuden ja silmien värin, muttei lähiympäristössä kasvavien kasvien nimiä, saati sitä, mihin näitä kasveja voisi ihminen käyttää.

Tällaista – ja monen muunkinlaista – turhaa tietoa tulvii silmillemme ja korvillemme joka tuutista yhä kiihtyvällä vauhdilla. Me myös ajaudumme helposti sitä oikein vasiten hankkimaan joko halutessamme vastata ajan vaatimuksiin tai jopa aivan huomaamattamme.

Miten sitten ihminen, joka elää – joka ainakin teoriassa on valinnut elää – tällaisessa turhuuksien maailmassa, voi olla syväekologi? Jos siis ajatellaan tiivistetysti, että syväekologiassa on kyse siitä, ettei ihmisellä ole oikeutta tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella.

Ja kuitenkin me näissä rajallisissa piireissä pidämme itseämme syväekologeina. Itse olen tosin usein todennut olevani huono syväekologi, mutta syväekologi yhtä kaikki. Olisikin perin vaikeaa tässä maailmassa, joka tarjoaa meille vain huonoja ja huonompia vaihtoehtoja, olla hyvä syväekologi, mutta ei se silti vapauta meitä kokonaan vastuusta omasta huonoudestamme.

Me voisimme varmasti yrittää enemmän, taistella tarmokkaammin tuhoisia normeja vastaan, ja ennen kaikkea: tukea toisiamme ja ottaa vastaan toistemme tukea, tehdä pyyteettömästi yhteistyötä laskematta joka kerralla, että panostaahan jokainen nyt saman verran ja saa saman verran myös hyötyä.

Viime vuosina kuullut poliitikkojen puheet yhteisöllisyydestä, vaikka tyhjää sanahelinää ehkä ovatkin, pohjaavat kuitenkin siihen tosisseikkaan, että olemme vieraantuneet toisistamme ja alkaneet kuvitella, että ihmisen kuuluu pärjätä yksin. Tämä tilaisuus on osaltaan myös yritys lähentää meitä toisiimme ja luoda uusia tekemisen ja ajatustenvaihdon verkostoja.

 

Mainostusta

Juliste: Sami Olkkonen

(Allaoleva tiedoteteksti on kollektiivinen tuotos.)

11.HETKI!!
Ympäristökatastrofi etenee – mitä on vielä tehtävissä?

Lahden pääkirjaston auditoriossa, Kirkkokatu 31, lauantaina 24.11.2012 klo 11-16

25-vuotiaan Vihreän Elämänsuojelun Liiton järjestämä valtakunnallinen ympäristöseminaari käsittelee tänäkin vuonna yhdennentoista hetken asiaa eli ympäristön katastrofaalisesti heikkenevää tilaa. Elonkehämme tilaa ja tulevaisuutta pohditaan niin filosofian ja ekologian kuin tekniikan ja taloustieteenkin näkökulmista, maamme johtavien ajattelijoiden asiantuntemuksella.

Puhujat ja heidän aiheensa ovat:

Filosofi Tere Vadén
Energia ja syntytieto

Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius
Sukupuutot, ihminen ja nykytilanne

Kauppatieteiden tohtori Timo Järvensivu
Ihmiskunnan kohtalonkysymys: Kasvu vs. degrowth?
…Vai onko kysymys sittenkään näin yksinkertainen?

Edellämainittujen seminaaripuhujien lisäksi kuulemme kiinnostavan paneelikeskustelun teemalla ”Ympäristökatastrofi ja älymystön vastuu”. Panelisteina VESL:n kunniajäsenet lääkäri Irma Kerppola-Sirola, professori Eero Paloheimo, kulttuuriantropologi Matti Sarmela sekä pian 80 vuotta täyttävä kalastaja Pentti Linkola.

Tilaisuudessa julkaistaan myös VESL:n Pasi Takkisen kirjoittama pamfletti Ympäristöliike 2000-luvulla – eli kuinka ympäristöliike ei ymmärrä itseään, toimintaympäristöään eikä tavoitteitaan.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kirjastossa palvelee Kahvila Rakas Vihtori klo 10-15