Säännöllisyys

Arki, tuo ikävä välttämättömyys. Kun elämä ei voikaan olla pelkkiä korkeita ihanteita tai vaihtoehtoisesti yhtä juhlaa tai jotakin muuta vähemmän tavanomaista.

Arki vaatii sääntöjä, säännöllisyyttä, säännönmukaisuutta. Tarvitaan sääntö(jä), jo(i)sta voidaan sitten poiketa. Pelkistä poikkeuksista ilman sääntöjä seuraa kaaos (josta toki usein seuraa hyviäkin asioita, mutta ainakin takuuvarmasti voimavarojen valumista hukkaan).

Elämässämme on nykyisessä ”vapauden” ja ”yksilöllisyyden” kulttuurissakin runsain määrin ulkoa annettuja, joskin pitkälti lähes täysin sisäistettyjä sääntöjä. Toki ”yhteisiä sääntöjä” pitääkin olla, vaikka niiden muodosta ja sisällöstä voidaan ja tuleekin myös keskustella. Kaikki säännöt vaativat myös säännöllistä tarkastelua ja ”päivittämistä” tarpeen mukaan.

Näiden ulkoisten sääntöjen lisäksi ihmisyksilö tarvinnee sisäisiä sääntöjä, omia sääntöjä. Erityisesti jos ajatellaan vaikkapa yksinasuvaa aikuista, jolla ei ole edes säännöllisiä työ- tai opiskeluaikoja. Silloin elämänrytmi on rakennettava itse. Toki moni tällaisessakin tilanteessa valitsee mukautumisen yhteiskunnassa yleisimmin vallitseviin tai vaikkapa oman tuttavapiirin käytäntöihin, mutta valinnastahan siinä joka tapauksessa on kyse (tietoisesta tai tiedostamattomasta).

Näitä ihmisen sisäisiä, omaa arkea helpottavia sääntöjä voitaneen pitää lähinnä ”voimauttavina”, rakkaudellisina. Mutta ihminen laatii itselleen sääntöjä myös pelosta. Sääntöjä, joiden tarkoitus on suojella itseä tai läheisiä ruumiilliselta tai useammin henkiseltä vahingolta. Useinkaan siinä onnistumatta, tai ainakin aiheuttaen lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Näiden pelosta nousevien sisäisten sääntöjen kanssa käy sitäpaitsi usein niin, että niitä päädytään rikkomaan heti seuraavassa käänteessä, kun on juuri asiasta ehditty päättää, miltei vannoa kenties. Koska pelko ja kipu eivät yksinkertaisesti ole kovin hyviä päätösperusteita, joitakin akuutteja tilanteita lukuunottamatta. Tiukan sääntönsä vastapuolelle repsahtaminen tuskin kuitenkaan sekään on varsinaisesti hyvä vaihtoehto, ainakaan kovin usein.

Elämme juuri nyt sitä vuodenaikaa, jolloin on yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ottaa pieni tauko arjesta, vaikka joskus epäilyttää, että keskivertosuomalaisen joulunviettoon liittyy enemmän noita sisäisiä sääntöjä kuin arkeen konsanaan. Tästäkin huolimatta rentouttavaa joulua (uskontokuntaan tai sen puutteeseen katsomatta) ja rakkautta teille, hyvät ihmiset.