Kirje sinulle, joka sitä tarvitset

Hei sinä kärsinyt.
Juuri sinä.
Sinä, jolta maailma tuntuu koko ajan vaativan jotakin, enemmän ja enemmän.
Sinä riität.
Juuri noin, keskeneräisenä, vähän rikkinäisenäkin.
Sinun ei tarvitse etsiytyä kaiken aikaa ”epämukavuusalueelle”, sinulla on lupa yrittää löytää itsellesi ”mukavuusalue”, lohtua, turvaa.
Sinun ei tarvitse luopua vähistä hyvistä asioista elämässäsi, ei minkään takia.
Sinulla on oikeus jopa saada niitä lisää.
Sinulla on yhtäläinen oikeus vaikkapa rakkauteen tai toimeentuloon kuin muillakin.
Sinun ei tarvitse muuttua miellyttääksesi ketään, mutta sinä muutut joka tapauksessa, niin kuin muutkin, suuntaan joka on omasi.
Sinun ei tarvitse aina olla se, joka tekee uhrauksia tai mukautuu muiden tahtoon.
Sinun ei tarvitse yksin pelastaa maailmaa tai edes itseäsi.
Sinulla on lupa toisinaan tarvita muita.
Pyytää ja vastaanottaa apua.
Jakaa taakkaasi.
Sinä saat levätä.
Sinä saat olla sinä.

Mainokset

Päiväkirjamerkintöjä

Taide on kärsimystä.

Armollisuus itseä kohtaan on vaikea laji. Ei lähellekään mahdoton, mutta vaikea.

Pyrkiessään tekemään jokaisesta valinnastaan tietoisen ihminen altistaa itsensä lamaantumiselle.

Teknologia on vapauden vihollinen.

Antautuminen, rakastaminen, rakkaudelle antautuminen ei ole helppoa, ainoastaan välttämätöntä.

Miksei sitä muka voisi olla kaiken aikaa tosissaan ja vakavissaan ja rakastaa, rakastaa vain? Koko ajan auki, ihotta.

Kunniaa tärkeämpi on kunnioitus ja sitäkin tärkeämpi rakkaus.

Elämä on hyvä.

Mistä ei voi vaieta, siitä tulee puhua? Tai kirjoittaa…